Pihatöiden toimialalla tulee usein vastaan tilanne, että tarvitaan jonkin sortin kone. Viime vuosina on herätty keskustelemaan päästöistä, sillä pikkuhiljaa sitkeimmätkin SeOnTilastonSisällä- ajattelijat ovat alkaneet myöntää, että talvet senkun lyhenevät ja kesät kuumenevat.Vielä ikävämpi on myöntää, että osasyy, joskin pieni, löytyy omasta pihavajasta.

Vanha perintökalleus, ruohonleikkuri kultaiselta 80-luvulta, ja nyt jo vähän elämää nähnyt, on kuitenkin aina saatu tulille. Sen verran väljäksi käynyt jo, että jokaisen käynnistyksen yhteydessä palaa puoli gallonaa öljyä bensan seassa, ja liikkeellelähtö tapahtuu suojaisan savuverhon turvin. Ei sillä, että sen koneen päästöt yhtään helittäisivät, vaikka öljy palaakin pois. 

Trimmeri on samaa sarjaa, mutta koska siinä on 2-tahtimoottori, savuverho ei hellitä. Kaasuttimen säätöruuvit on plommattu kiinni. 

Mutta halpoja ne olivat, ja se on tärkeintä se.

Wikipedian mukaan suomessa on noin 970 000 omakotitaloa, ja taloyhtiöt siihen päälle. Vaikka kuinka hyvällä fiiliksellä laskisi, tekee se aika monta virkaheittoa saastemyllyä. 

Aina voi sanoa, että kun ne kiinalaiset tai kun ne intialaiset kumminkin, niin mitä minun ruohonleikkurini tässä vaikuttaa. Intialaisista voin sanoa, että siellä on muutamissa kaupungeissa havahduttu tilanteeseen, jossa aurinkoa ei ole näkynyt muutamaan vuoteen. Ja sitten on päätetty, että jos kaikkiin skoottereihin saataisiin sähkövehkeet alle, se 2-tahtibensan tupruttelu loppuisi. Etenkin jos ne kielletään. Siellä on muuten suomalaisia seassa, joiden kehittämää tämä uusi akkutekniikka on.

Senkin voi sanoa, että jos tässä nyt kaikki alkaisivat ostella sähkö- ja akkuvehkeitä, niin kaaoshan siitä tulisi. 

Siinä on vinha perä, että akkujen elinkaariajattelussa on pikkuisen fiilaamista, jos niitä pitää kuskata ympäri maapalloa valmistusvaiheen aikana. Mutta silti.

Entäs minä sitten?

Kyllä, päästöjä aiheutetaan. 

Käytössäni on neljä moottorisahaa, kaksi raivaussahaa, hakkuri, kolme ruohonleikkuria, ja kaksi pensasleikkuria. Näistä kikottimista neljä toimii verkkovirralla, ja kaksi on akkukäyttöisiä. Ensi vuonna tehokkaiden akkukäyttöisten työvälineiden valikoima laajenee (olen merkkiuskollinen, ihan kokemuksen pohjalta) 

Suurin ruohonleikkurini on dieselkäyttöinen, ja se tuo päästökeskusteluun oman vivahteensa. Moottoritekniikan suhteen ei ole paljoa tehtävissä, sillä konettani ei hevillä muuteta kaksoisajoitus-ruiskutusmoottoriksi. Käytännössä voin vaihtaa polttoaineen, ja vaikuttaa sillä tavalla. Dieseliä edelleen, mutta uusiutuvista raaka-aineista tehty.

Sama lääke tepsii bensakoneisiin. Alkylaattibensa on edelleen kallimpaa, mutta leikkaa päästöjä. Ja on muuten pirun paljon mukavampaa käyttäjällekin. 

Monissa maissa vaihdellaan pieniä bensakoneita nestekaasukäytölle. Tiedustelin asiaa kotikaupunkini kaasutoimittajalta. Innostus oli laimeasta vähän heikompi. Mikäli kaupallisia toimijoita tämän suhteen ilmaantuu, ottakaa yhteyttä.

Koska suurin leikkurini on kutsumanimeltään Liika Iso, voisin kuvitella että arsenaalini kaksi seuraavaa leikkuria saavat ensi kesänä ison osan työkuormasta. Keskimmäinen leikkuri on akkukäyttöinen, sen verran hiljainen, että talon sisälle sen ääni ei juuri kuulu. Kaikkien tuntemalla keskustelupalstalla akkukäyttöiset leikkurit painetaan maan rakoon. Mutta koska tämän leikkurin akut ovat isoja ja niitä on kaksi, voin ajaa nurmikkoa aamusta iltaan. Oliko se kallis? Oli. Samalla rahalla olisi saanut kolme tavallista rutkua halpakaupasta. Mutta en halua että yhdeksältä aamulla jostakin lentää joku vieteri ja homma pysähtyy siihen. Enkä usko, että asiakkaani pitävät siitä sen enempää.

Pienin kone on sekin halveksittava, verkkovirtakäyttöinen, joka yleisökilpailun pohjalta ristittiin Terämelooniksi. Terämeloonin saa sovitettua vaikka kuinka pieneen rakoon.

Että raahata nyt jotakin johtoa perässä! Senhän nyt ensimmäisenä leikkaa poikki! Voi se joskus mennäkin. Mutta niiden 10 vuoden aikana, jona kasvatimme veljeni kanssa joulukuusia, leikkasimme kuusien muotoleikkuussa pensasleikkurilla johdon poikki nolla (0) kertaa. Ja leikkuutunteja kertyi sentään aika lailla. Johdon silpominen on ehkä enemmän huolellisuuskysymys. 

Kuten monissa muissakin asioissa, tässäkin muutosvastarinta näyttelee aika isoa osaa. Ja sen madaltamiseen tarvitaan luultavasti minua taitavampi ihminen. Ainoa keinoni on esimerkki. Leikkasin asiakkaan nurmikon, otti aikaa 1,5 tuntia. Kysyin, kauanko meni aikaa leikatessa pikkukoneella. "Neljä tuntia." 

Mitäpä tekisit itse neljällä tunnilla vapaa-aikaa?