Suomalainen mies on tottunut tekemään asioita. Hän määrittää itsensä tekemisen kautta, etevimmät määrittävät itsensä vaivihkaa vielä tekemisen markkina-arvoa suuremmalla kertoimella: Tuli tehtyä terassi. = Syntyi puolihuomaamatta. Tuli sorvattua noi katoksen kulmatolpat puoli metriä paksuista kuusenrungoista. Jokaisessa kuusenrungossa on tommonen kierre. Tuli tehtyä jokaiseen kierteeseen puuleikkauksia. Eläinhahmoja ja semmosta. Näin tuli tehtyä.

Perustaso on määritetty, ja siihen voidaan verrata muita. Se tapahtuu sanomalla: Joka mies nyt tommosen tekee. Tai: Jos ei tommosta saa aikaan, ei ole mies eikä mikään. Nyt tiedätte mihin tätä instrumenttia käytetään.

Sitten päästään mökille ja puiden kimppuun. Joka mies nyt puun osaa kaataa. Laatikosta esille uusi saha (vähän isompi kuin naapurilla, kts. 'No Quarter) ja alkaa tapahtua.

Pysäytetään kuva. Jätetään verkkarit jalassa ja saha kourassa harppova mökkiläinen puoliksi ilmaan. Laurence Gonzales kirjoittaa kirjassaan Deep Survival jostakin, joka voisi kääntyä käsitteeksi 'muisto tulevaisuudesta.' Se tarkoittaa: Kun teemme esimerkiksi kiireisessä liikenteessä valinnan oikaista jalan tien yli päästäksemme nopeammin perille, me emme vertaile tasa-arvoisia vaihtoehtoja; Harvalla meistä on asettaa nopean perillepääsyn tuoman palkinnon vastineeksi, toiseen vaakakuppiin, tunnetta, joka syntyy, kun iskeydymme pää edellä auton tuulilasista sisään ja jatkamme siitä kohti takapenkkiä. Ne meistä, joilla on kokemus siitä, tuskin haluavat kokea sitä uudelleen. He harkitsevat huolellisesti.

Puoliksi ilmassa leijuva mökkiläisemme jakaa tämän ongelman kanssamme. Hänen vaihtoehtonsa ovat: Itse tehdyn työn tuoma tyydytys, tunne siitä, että hänen elämänsä on hänen omissa käsissään, ja että hänessä virtaa raivaajasukupolvien verta. Toisessa vaakakupissa on...mitä? Siellä on epämääräinen ajatus mahdollisesta vammasta. Hän on nähnyt naarmuja ja viiltoja ja tikattuja haavoja. Se ei oikeastaan hahmotu selkeäksi käsitykseksi. 

Aion korjata lukijalle tämän ongelman. Mikäli lukija joskus tekee tätä valintaa tai on paikalla, hänellä on siitä epämääräistä parempi käsitys.

Youtubesta löytyy mallikelpoinen esimerkki nimellä Catastrophic chainsaw accident. En laita siitä linkkiä, saatte itse tehdä työn, ja mennessä youtube vielä varmistaa, että todella haluatte nähdä sen. Lyhyt video on kuvattu ensiavussa, jossa hoito on jo aloitettu. Se on: Pohkeesta on purettu pois moottorisahan laippa ja teräketju on vedetty ulos. Kuvassa potilaan pohkeesta vedetään vielä ulos se, mitä housunlahkeesta on jäljellä. Vedetään siis ulos pohkeen läpi. Se mitä jää, on minun anatomian ja lääketieteen tuntemuksellani tuusannuuskana. 

Teräketju, mikä se on itsessään, mitä se tekee? Moottorisahan teräketju ei jätä sarjaa pieniä viiltohaavoja. Sen ainoa tehtävä on irrottaa nopeasti suuri määrä materiaalia tieltään ja kuljettaa se pois sahausraosta suunnilleen vauhdilla 20 metriä sekunnissa. Ikäänkuin mekaaninen hain purema. Sellaista haavaa kutsutaan ruhjeeksi. Pohkeeseen asennettuna teräketju lisäksi tuo vammakohtaan roskaa ja teräketjuöljyä, bonus.  Asiakkaani, rouva T., joka on toiminut sairaanhoitajana sotilassairaalassa, selitti minulle, miten tuo sotku korjataan siirtämällä lihaskudosta pala palalta ja kursimalla jänteitä ja hermoja takaisin ehjäksi. Ja esimerkkimme sahuri oli onnekas, ilmeisesti luut olivat jääneet ehjiksi. Ellei, raajaan tulee kipsi, ja koko homma muuttuu astetta vaikeammaksi, sillä haavaa on hoidettava kipsin läpi. Rouva T. mainitsi myös sanan 'kaasukuolio.' En suosittele herkkävatsaisia googlaamaan sitäkään.

Päästämme mökkiläisemme jatkamaan harppomistaan. Todennäköisesti hän on pihapiirissä, ja talousmetsän suoriin ja yleensä terveisiin runkoihin verrattuna järkälemäinen pihakoivu on monin verroin vaikeampi tehtävä. Tyvessä on hiekkaa kuoressa. Puu on melko varmasti laho. Latvustossa on ainakin viisi vähintään reiden paksuista haaraa. Se nojaa väärään suuntaan. Latvusto on lehdessä, ja ottaa tuulta kuin espanjalainen galeoni täysin purjein. Minulta menee kaatosuunnitelman laatimiseen monesti 5-15 minuuttia, joka on harppomista, puun halailua, tihrustelua, hymistelyä ja kulmien rypistelyä. Ja viimeksi kysyn itseltäni: Onko tämä puu kuitenkin aivan muuta kuin tähänastiset? Onko jotain jota en huomannut? Juuri mitään siitä tiedosta, jota kerään ja analysoin, ei löydy netistä eikä kirjoista. Se on kymmenien vuosien kokemuksen kirjasto päässäni.

Oletetaan, että mökkiläisemme on saanut puun nurin ilmiömäisen tuurin turvin, eikä hyödytön, (ihmisen paino vastaan parin tonnin puu) köydestä kiinni pitelevä apurikaan ole lähtenyt lentoon. Siitä ne ongelmat vasta alkavat. Nyt pitäisi osata lukea puun eri osien jännityksiä, käyttää alta-päältä sahausta oikein, ja saada puusta oksat pois ja runko pätkiksi. Jatkuvasti on pidettävä silmällä sitä kaikkea pientä puustoa, joka jäi puun alle, jännittyi kuin jousi, ja odottaa, että sitä sohaistaan moottorisahalla. 

Minäkin mielelläni opettaisin näitä asioita, Kertoisin ihan kaiken mitä osaan ja tiedän. Mutta minun käsitykseni turvavarusteista ei ole verkkarit ja kroksit. Tosin, alle 200 eurolla on jo kasassa koko setti. Juu-u, kuumat ne housut ovat kesäkelissä, siksi minun tuntiveloitukseni nousee 20 euroa kesän ajaksi. Eikä se kypäräkään perin mukava ole. Mutta housut antavat sen sekunnin aikaa läpisahauksen pysäyttämiseen, ja olenpa keräillyt kypärän osia kolmelta suunnalta, ilman että naamaan tuli sen suurempia muistoja. Saappaat painavat yli kilon kappaleelta, mutta siellä sitä suojausta sitten vasta onkin. Turvavarusteiden hankintaa kovempi este on kuitenkin, kuten melkein aina, hartioiden välissä. Ensin pitäisi sanoa ääneen että mä en osaa. Jos siitä pääsee yli, loppu onkin paljon helpompaa.

Keskusteluni vakuutusyhtiön kanssa asiasta kertoi seuraavaa: Tapaturman sattuessa ei kuulustella käytetyistä varusteista tai työtavoista, ellei vakuutettu ole naapureiden nähden jonglöörannut käyvällä moottorisahalla, umpijurrissa. Mutta tapaturman hoitokuluissa on katto. Usein se on 20000 euroa. Se lähtee hupenemaan heti sairaankuljetuksesta, ensimmäiset 25 euroa, olipa alla pyörät tai helikopteri (siksi maksamme veroja). Miten pitkälle arvelette että 20000 riittää kun rakennellaan raaja uudestaan toimintakuntoon? Kun vamma on korjailtu ja kuntoutettu, tarkastellaan pysyvää haittaa. Se tapahtuu haittaluokituksen luetteloinnin mukaan, jossa on valmiit raamit puuttuville ruumiinosille ja toiminnoille. Sen voitte rauhassa googlata. Sieltä selviää, että mahdollisuudet saada korvausta kokonaiseen raajaan joka suunnilleen toimii, mutta särkee, ovat välillä olematon-häviävän pieni. 

Olisiko kuitenkin niin, että on asioita, joita joka miehen ei nyt ole tarpeellista osata? Jospa vain osoittaa haluamansa puut, ja kertoo, mitä soisi niistä syntyvän lopputuloksena. Sen jälkeen voikin siirtyä riittävän etäälle ja katsella sieltä, kun ammatti-ihminen raahaa paikalle sahoja, liinoja, taljoja ja muuta rekvisiittaa. Voipa ottaa vaikka kuvia. Saunan jälkeen miesporukassa voi sitten ottaa tukevan takanojan, osoitella pihan reunaa ja lyödä valttikortin pöytään: "Annoin kaataa jonkin verran puita." Se hakkaa Jokamies-vertailun mennen tullen.

Pahoittelen lukijalle, että tästä tuli melko synkeä kokonaisuus. Mutta jos pyytäisin esimerkkivideolla työskentelevää lääkäriä kertomaan tapahtuneesta, "mutta tee se hauskalla ja humoristisella tavalla," voi olla että saisin takaisinpäin muutakin kuin pitkän tuijotuksen.

Kaverini otti selvän kannan sahankäsittelyyn: "Mä päätin, että se on niitä asioita, joita mun ei tarvii osata. En koske." Hänellä on aina runsain mitoin polttopuuta.