Aika ajoin työssä tulee raja vastaan. Joskus sen rajan asettaa TUKES, joskus finanssialan keskusliitto ja joskus ihan oma vakaumus, joka ei salli levitellä asiakkaan rahoja tuuleen. Jos ja kun minun lisenssini ovat loppu, tarvitaan joku joka jatkaa siitä. "Tiedätkö ketään sen alan ihmistä?" "Tiedän." Sitten otan yhteyttä ja kuvailen ongelman niin hyvin kuin voin. "Okei, mä voin käydä tekemässä sen."  Seuraavan kerran kun tapaan asiakkaani, hän sanoo, "ei se koskaan soittanut." 

Tämä tilanne on toistunut useamman kerran. Niin monta kertaa, että asiakkaan tokaisu on alkanut jäädä mieleen. Korostan, ettai kyse ole yhdestä ja samasta asiakkaasta. Eikä edes yhdestä työlajista. Johtuen siitä, että tämä lopulta antaa minusta huonon kuvan, olen karsinut aika lailla verkostoani. Suositan vain ihmisiä, joista tiedän, että homma hoituu. Erikoista, että aikana, jolloin kaikki ihmiset ovat tavoitettavissa helpommin kuin koskaan ennen, ihmisten välinen viestintä on vaikeampaa kuin milloinkaan. Tämä ei tietenkään koske ihmisiä, joita asioiden eteenpäin saaminen kiinnostaa. Maailmalta metsästämäni maaporakoneen kärkikappaleen myyjä löytyi kaliforniasta. Kaupanteko kiinnosti. 'Ole hyvä ja ota yhteyttä Italiaan tähän henkilöön.' Näin toimin. Edelleen kaupanteko kiinnosti. 'Ole hyvä ja lähetä sähköposti Ruotsiin tähän osoitteeseen.' Ruotsin kontaktini on hänkin kiinnostunut myymään minulle muutaman kympin osan. Voitte muuten olla varmoja siitä, että kun osa on kädessäni, kaikille osallistuneille lähtee kiitos. 

Tuttu mies, eläköitynyt viestintäalan ihminen, piti kerran koulutusta autokauppiaille. Todettuaan, että teidän pitää kuunnella mitä asiakas on vailla, protesteja alkoi nousta. "Meillä on kuule sen verran kiire, ettei tässä mitään asiakkaiden mielipiteitä ehditä kuunnella!" Nyt ovat ajat tietenkin toiset, eikä kuvatunlaista toimintaa varmaankaan katseltaisi autokaupassa viittä minuuttia kauempaa ennen irtisanomista. Mutta jos kohtaamani huithapelointi minun asiakkaitani kohtaan siirrettäisiin autokauppaan, se tarkoittaisi, että autokaupan ovet olisi pantu aukioloaikana lukkoon ja valot pois. Siihen nähden takavuosien automyyjän yliolkaisesta suhtautumisesta olisi otettava vielä iso askel taaksepäin.

Sain tänään tietää suorittaneeni yrittäjän ammattitutkinnon valmiiksi. Hyvä niin, olenhan ollut yrittäjänä jo parikymmentä vuotta. Mutta koulutuksessa totesin, että asiakkaiden saamisen ja menettämisen suhteen ajanmenekin suhde on säilynyt samana. Joidenkin asiakkaiden kohdalla on kestänyt noin vuoden, ennen kuin asiakas on ottanut yhteyttä. Otaksun, että nopeimmillaan asiakkaasta pääsee eroon sekunneissa. En tiedä miten muiden yrittäjien asiat ovat, mutta itse olen ajatellut asian siten, että uusia aluevaltauksia ei tarvitse tehdä hampaat irvessä, kun hoitaa hyvin ne asiakkaat, joita jo on. Ja mikäli aikataulu alkaa olla tiukka, siihen on olemassa ratkaisu. Nyt työuraansa lopettelemassa olevat kirvesmiesveljekset vastasivat lattiaremonttia kyselevälle asiakkaalle: Kahden vuoden päästä ehdimme. Jos odotat sinne, sitten tehdään lattia. Odotti. Tulivat.

Olen alkanut pitää mukanani isoa mustaa kirjaa, joka on samalla kertaa esittely, työpäiväkirja ja referenssilista. Kirjasta ei saa sivuja irti ilman, että se näkyy. Asiakkaat kirjoittavat sinne halutessaan tehdystä työstä ja työn laadusta jotakin. Olkoonkin, että ihmiset eivät varmaankaan aivan helpolla kirjoita sinne että 'ihan surkea työnjälki, kallista ja tuli myöhässä', heillä on siihen periaatteessa mahdollisuus. Käytännössä ei, ellen sössi työtäni. Ja tällä kokemuksella osaa jo aika hyvin ilmoittaa, jos työ menee resurssien ulkopuolelle.

Viestinnästä lausun seuraavaa: Asiakas ottaa yhteyttä. Keskustelemme. Jos työmaa ei ole aivan kaukana, käyn siellä muun liikkumisen yhteydessä. Keskustelemme. Sovimme päivän, tai ajankohdan, tai peräti vuodenajan, tehtävästä riippuen. Merkitsen sen kalenteriin. Edellisenä päivänä tai siinä main, ilmoitan olevani tulossa, ja likimääräisen tai jämptin kellonajan. Jos asiakas ei ole kotona, hän saa ilmoitukset: Saavuin työmaalle. Työ valmis, poistun. Jos havaitsen tarvetta lisätöihin, ehdotan niitä. Jos asiakas on kotona, tulen ilmoitetulla kellonlyömällä. Jos myöhästyn, ilmoitan. Kontakti otetaan sillä keinolla, joka toimii parhaiten: Soitto, tekstiviesti, whatsapp-viesti, sähköposti, kirje.

Tässä kohtaa alkaa jupina: Mulla ei ole kuule aikaa soitella perään asiakkaille. Minkäs minä sille voin. Arvatkaapa, montako asiakasta olen menettänyt sillä perusteella, ettei minua saa koskaan kiinni?