Jokainen nainen. joka tulee töistä kotiin, joka on kuin biisonilauman läpijuoksun jäljiltä, alkaa tässä kohtaa tapailla kirosanoja. Sallikaa kuitenkin minun vakuuttaa, että otsikon kysymys on tullut ulos naisihmisen suusta. Tunnen sanojan, mutta en ole tullut koskaan kysyneeksi, mitä hän tarkkaan ottaen tarkoitti. Sen tiedän, että kysymys oli tarkoitettu nimenomaan koskemaan minua. Voiko Tarvis, eli Olli Oittila siivota, onko hänellä siihen edellytyksiä?

Tarkastelen asiaa omakohtaisesti, osin jopa tieteellisesti eli mitattavin arvoin.

1. Onko fyysinen kapasiteettini riittävä?

Minulla on mittaa 183 senttimetriä. Tasajalkaa seisten yllän 240 senttimetrin korkeuteen. Mittaus oli helppo, sillä katto tuli vastaan. Käsipainossa oli rautaa kymmenkunta kiloa, ja sain sen nostettua sivulle kuta kuinkin käsi suorana. Imurointia joskus harjoittaneet ihmiset tietävät, että jokainen huonekalu imuroidessa on saatava siirrettyä yhdellä kädellä, joko nostamalla tai vetämällä, muuten työ alkaa hidastua. Rajana on tällöin se, saako esineestä kunnolla kiinni. Puristin keittiövaakaan 87 kilon lukemat, joten äkkiä laskien yhden käden osuus on puolet siitä. Fyysinen suorituskyky lienee riittävä.

2. Osaako Olli Oittila siivota?

Maamme puolustusvoimat tarjosi minulle normaalin taistelijakoulutuksen lisäksi erikoiskoulutuksen tuliasema-aliupseeriksi. Se tarkoittaa suomeksi tykinjohtajaa, joka tykkimiehistönsä kera ja avustuksella annostelee tuhovoimaa erikokoisten putkien suista. Tullakseen tykinjohtajaksi opettelee varusmies kaikki tykkimiehistön tehtävät, ja siinä sivussa jynssää kaikki vastaantulevat tykinputket kristallinkirkkaiksi. Ja kasarmin lattiat. Ja tykkiaseman lattiat. Ja oman henkilökohtaisen rynnäkkökiväärinsä joka ikisen osan. Kestovitsi palveluksessa olikin: Suomen suurin siivouspalvelu.

Jotkut lukijoista tietävät, että olen aikaisemmin ollut viljanviljelijä. Se tarkoittaa, että olen työssäni käyttänyt erilaisia koneita ja tuotanto- ja varastotiloja. Viljanviljelijän työajasta on äkkiä arvioiden hyvinkin kolmannes erilaista huoltoa, siivousta ja järjestelyä. Pakko, sillä muuten homma leviää käsiin. Olenkin joskus kysyjälle vastannut olevani ammatiltani nostaja-kantaja. Yleensä jos minut tapaa pihalla, vien tai tuon jotakin. 

Erilaista katonalaista tilaa on satoja neliöitä, ja koirien sijasta kuraa kantavat sisään työkoneet. Toisinaan siivous alkaa lapiolla. Työkoneiden hytissä vietetään monesti tuntikausia, joten puhdas työympäristö on plussaa. Puhtaista laseista näkee joka suuntaan erityisesti pimeällä, ja puhtaista hallintalaitteista konetta on mukava ohjastaa. Olenpa joskus, saatuani kyntöauran säädöt kohdalleen, potkaissut saappaat hytin nurkkaan ja viettänyt päivän hytissä villasukkasillani. Voin suositella.

Näinollen katson, että kokemukseni siivouksen ihmeellisestä maailmasta on enemmän kuin riittävä. Toki, kemian ja fysiikan maailma on laaja, mikään ei estä oppimasta aina lisää.

3. Onko Tarvis luotettava?

Voiko minut päästää sisälle taloon? Luottamus on toki kaksisuuntainen asia, joten taas voin puhua ainoastaan omasta puolestani. Muuan asiakkaani, jonka asuntoa käyn siivoamassa määrävälein, pyysi minua pesemään ikkunat ja parvekelasit. Työ on melko hiljaista, ja huomasinkin mennessäni vaihtamaan vettä, että asiakkaani nukkuu täyttä päätä tv-tuolilla. Se on aika kaukana olan takana kyttäämisestä. Hallussani on myös ajoittain ollut asiakkaiden kotien ja mökkien avaimia.

Avaimista puheen ollen: 

Aiemmin mainitun varusmiesaikani lopulla sain kuittausta vastaan haltuuni tykkiaseman avaimen. Sen avaimen takana oli isonpuoleinen tykkiasema majoitustiloineen, toiminnaltaan ainakin puoliautomaattiaseeksi luokiteltava järeä rannikkotykki ja melkoinen määrä siihen sopivia, niinsanottuja hälytysampumatarvikkeita, joita tositilanteen sattuessa voi nopeasti ottaa käyttöön. Toisin sanoen: Puolustusvoimat oli sitä mieltä, että markka-aikainen miljoonia maksava kalusto on hoteissani turvassa, ja edelleen, että henkinen kapasiteettini on mitoitukseltaan riittävä, jotta vastuulleni voi uskoa sangen vaarallisiakin esineitä. Muistutan lukijoita, että olin tuolloin 19-vuotias.

Pari viikkoa myöhemmin, astuttuani siviiliin, ja oikopäätä maatalouskouluun, kysyin rehtorilta lainaksi koulun antiikkista videokameraa, kuvatakseni koulun arkipäivää esittelevän rainan. Vastaus: "Ei sitä oikein voi antaa...se on valtion omaisuutta kuitenkin..." Luottoluokitukselleni oli tuossa välissä ilmeisesti tapahtunut jotakin.

Mikäli taas otsikon kysymyksen esittäjä tarkoitti miehistä organisointikykyä yleisellä tasolla, asia muuttuu. Kritiikki voi hyvinkin olla perusteltua, jos muutamat vastaani tulleet siivousvälineet ovat miesten suunnittelemia. Imuri, jolla aikaisemmin työskentelin, tunnettu merkki, oli suunnittelijansa johdolla varustanut imurinsa kolmella ympäripyörivällä pyörällä. Sen paleltuneen ajatuksen ja luokattoman toteutuksen johdosta imuri lähti letkusta vetäessä useimmiten suoraan sivulle. Toinen mestariteos ovat juuri äskettäin ostamani höyrypesurin mikrokuituliinat, jotka niinsanotusti kiinnittyvät erilaisiin suulakkeisiin ja niinsanotusti keräävät irtoavan lian. Näidenkin yksityiskohtien suunnittelijan soisi menevän itseensä ja tuntevan syvää häpeää. Herää ajatus, että suunnittelija on varmistanut, että hän ei ainakaan joudu työnsä jälkiä käyttämään. Hiukan epäilyttää, että näiden takana on kuin onkin miehiä.

Jos mikään muu kriteeri ei ole ratkaiseva:

Jääkö jäljelle ajatus, että Olli Oittila ei voi siivota, koska hän on mies? Että minut jätetään marginaaliin sukupuoleni takia? Kaikki tietävät että ollaan jo rikkomassa lakia. Jos tässä kohtaa joku (nainen) sanoo: "No tota se on, totuttele", niin minä kuulen: "Miesten suuntaan sukupuolisyrjintä on ihan OK." 

Tarinan loppu: Kesämökin siivottuani, lyhyenpuoleinen eläkeläisrouva, jolle otsikon kysymys oli esitetty ennen ensimmäistä työsuoritustani, loihe lausumaan: "Voiko mies siivota? Kyllä se voi!" Ja kurottui halaamaan.