"Sanoikse mitä mä luulin että se sano?" Sanoi se. Tästä liikkeestä aurinkolasit voittajalle. Jassoo. Toivotaan että se voittaja haki ne lasinsa. Kyse ei ollut arvonnasta, vaan mainos viittasi ihmistyyppiin.

Voittaja viittaa siihen, että muut ovat häviäjiä. Yksi on ensimmäinen. Muut tulevat perässä, ovat hitaampia, ansaitsevat vähemmän, omistavat huonompia tavaroita.

Yrittäjänä pohdin usein oman työn hinnoittelua. Jonkun toisen mielestä määrätystä työstä saamani summa on aina ihan liikaa tai ihan liian vähän. Minulla on kyllä yksi työlaji, jossa tienaa hyvinkin 1000 euroa tunnilta. En sano mikä se on, enkä pääse siihen hommaan kovinkaan usein, mutta takuuvarmasti joku pitää sitäkin naurettavana summana.

Pitäisikö alkaa voittajaksi? Pyytää aina sellaista hintaa että toista kertaa ei töihin soiteta. Kun kuuluu "täällä olis vapaa kassa", olisin jo kiilannut kymmenmetrisen jonon ohi ja olisin itseriittoisesti asettelemassa hihnalle erikoisjuustojani, joita olisin pirunmoisen metakan jälkeen tilauttanut kauppiaallani, koska mikään siinä 15 metrin tiskissä oleva juusto ei käy. 

Liikenteessä osoittaisin paremmuuttani melko säännöllisin väliajoin. Länsiväylällä hakisin sivuttaispitoa renkaisiin huitelemalla siksakkia kaistoilla, ohitellen siltä puolelta mikä sattuu olemaan tyhjänä. Vilkkua en käyttäisi ikinä. Pysäköisin aina prikulleen kahteen ruutuun. Pakkokin, koska hippopotamuksen kokoinen autoni ei muuhun tietysti mahtuisikaan. Useimmiten en vaivautuisi etsimään koko ruutua, vaan ajaisin oven eteen. En koskaan vaihtaisi ensimmäisenä lyhyitä valoja.

Nauraisin aina äänekkäästi, menisin aina ensin oviaukosta enkä ikinä auttaisi ketään missään. Paitsi toisia voittajia.

Tähän sanoisi kirjaltava veljeni että "ja sit mä heräsin käsi potassa."

Niin. Kaikki summat millä saa laskut maksettua ja ruokaa pöytään ovat varmaan oikeita mitä hinnoitteluun tulee. En vaan millään viitsisi hinnoitella itseäni ulos nykyisestä työstäni, koska silloin joudun asiakaskuntaan, josta minulle on maksettava PALJON enemmän.

Taidan pysytellä tässä. Kuuntelen asiakkaani toivomukset pihan hoidosta, lupaan tuhota hänen osoittamansa kukkapenkin, ja lopuksi sanon itseäni huomattavasti vanhemmalle rouvalle "ota tyttö rauhallisesti." Vastaus: "Juu. Tyttö ottaa rauhallisesti." Ilahtunut nauru seuraa, kun astun ovesta ulos ja riuhtaisen Liian Ison käyntiin.