Turun Sanomat kirjoitti äskettäin useammastakin tutkimuksesta, joissa musiikin merkitystä arvioitiin elämiseen ja olemiseen yleensä sekä erikseen paranemiseen.

Pääasiassa viesti oli selvä: Kuuntele lempimusiikkiasi, niin voit paremmin. Tämä oli aika paljon lyhennelty ja tiivistelty versio, mutta omalta kohdaltani se on suurin piirtein näin. Vain suurin piirtein, sillä lempimusiikki on varmasti monella ihmisellä laaja käsite.

Käsitän musiikin maailman itselleni olevan kuin valtava sademetsä, josta voi keräillä tarvittavia asioita, kun tietää, mistä etsiä. Siellä on osaksi lähes merkityksetöntä täytettä, josta tulee kylläiseksi, mutta ei juuri muuta. Useimmiten kuitenkin etsin jotakin tilanteeseen ja mielialaan sopivaa. Tai valitsen radiosta kanavan joka tarjoaa sitä. Nyt, kun olen siirtynyt ns. älypuhelimen omistajaksi, mahdollisuudet ovat laajemmat. Toisaalta, kuulokejohto on monessa työssä pirullinen työjarru. 

Koska pidän myös elokuvien katselusta, elokuvamusiikki on alue, jota käytän ravinnokseni paljon. Muistan käyneeni lastemme kanssa keskipitkän keskustelun eri elokuvien säveltäjistä ihan ulkomuistista. Ymmärrätte, että se väkisinkin vääntyy amerikkalaisten elokuvien voitoksi, mutta mahtuu sinne muutakin. Yhtä kaikki, kokeilkaapa Thomas Newmanin mestariteoksia elokuvista Shawshank Redemption ja Road To Perdition. Ensimmäisessä suuhun tunkee betonin ja kaltereiden maku. Toisessa taas...no, kokeilkaa itse. 

Mikäli olette perillä Alien-elokuvien sarjasta, 3. osan tunnusmusiikki kertoo kaiken. Löytyy internetistä ainakin nimellä Aliens Theme, James Hornerin musiikillinen versio elokuvien ensimmäisen osan mainoslauseesta; Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi.

Aikaisemmassa elämässäni olin viljanviljelijä, ja kun murskasin koneella nurmea yövuorossa (Agraarivitsi. Työvuoroja on kolme ja tekijöitä yksi.), kuuntelin mieluiten countrya. Mikään ei tuntunut sopivan aavemaiseen yöhön paremmin kuin tarinat särkyneistä sydämistä ja menetetystä rakkaudesta.

Musiikin sademetsästä löytyy myös lääkkeeksi sopivia teoksia, ja muutamat niistä ovat kovastikin vahvoja. Pahaan mieleen voi kerta-annostella Phil Collinsin 'I don't care anymore' tai Metallican 'Unforgiven'-rohtoja. 'Fool for your loving' on Whitesnaken versio aiheesta. Vaihtoehtoja löytyy.

Jos taas haluaa muuten vain hyvään fiilikseen vähän lisää päälle, otetaan painoa pois poljennosta ja pannaan soimaan Maia Hirasawan 'Gothenburg'. Se saa minut aina hyvältä tuulelta paremmalle. Sen seuraan sopii Toploaderin 'Dancing in the moonlight.' Jos ei se saa liikettä jalkapohjaan niin ei mikään.

Rakas vaimoni on herkkä liikkumaan musiikin tahdissa. Koestin tänään tätä herkkyyttä virittämällä syötiksi ipadiin Sam Cooken 'Twistin'-kappaleen. Hyvä että keittiössä on tilaa. Lehtiartikkeli korostikin, että mikäli musiikin yhteydessä tanssitaan tai lauletaan, vaikutus tehostuu. Viljelyajoiltani on jäänyt muistikuva puintipäivästä, jonka aloitin takomalla jalalla leikkuupuimurin hytin lattiaa ja karjumalla Lenny Kravitzin mukana 'Are you gonna go my way?' Espanjassa asuessamme salsatuntini normaali päätös oli se, että ajoin rantakadulla polkupyörällä ohi oikean risteyksen. Siitä voi päätellä tohkeissaan olon astetta, kun on osannut kiepauttaa Setenta Con Ventana Al Revesin. 

Mikäli haluaa olla jonkin aikaa allapäin ja murehtia, vaihtoehtoja on taas lukemattomia. Melankoliaan taipuvaiset suomalaiset ovat kunnostautuneet. Tässä sillä on paikkansa, ja muutenkin puolustan ajoittaisen murehtimisen tärkeyttä, tunneskaalaan kuuluu sen koko kirjo, ja jatkuva pakkoiloisuus alkaa jäytää ihmistä aikaa myöten. Edu Kettusen 'Kadonnut lennolla' soimaan ja liikuttumaan. Minä voin tietysti elokuvien ystävänä katsoa teemaan sopivan elokuvan ja vetistellä,  naisväkemme on tottunut tähän tapaani.

Tällainen kirjoittelu jättää kylmästi mainitsematta valtavan joukon ihan vain itsellenikin tärkeätä musiikkia, mutta ei mahda mitään. Toivottavasti se rohkaisee kokeilemaan. Vanhoja suomalaisia kansansävelmiä, barokkihululle sävellettyä hienoa musiikkia, Tuvalaista kurkkulaulua, valikoima on lähestulkoon rajaton. 

Perimmältään se varmasti vahvistaa uskoani ihmisrotuun kuulumisesta. Olen omieni joukossa, turvassa. Safe And Sound. Sheryl Crow'n laulu. Kuulkaa ja voikaa hyvin.

 

Go to top